Faktat Leijonien World Cup -turnauksesta olivat synkkiä. Ja monta pettymystä löytyi riveistä. Selaa näitä liikkumalla tässä galleriassa nuolella oikealle.
– Asetti tavoitteekseen olla Leijonien liideripakki. Ei ollut. On vielä nuori ja parhaat vuodet ovat edessä. Tässä turnauksessa ei onnistunut. Piste. Teki virheitä, jotka olivat maksamassa tärkeitä maaleja. Enemmän olisi voinut odottaa. Mutta Ristolainen on Leijonien runkopakkeja lukuisten vuosien ajan. Pystyy kehittymään vielä paljon, vaikka on jo nyt parhaimmillaan upea puolustaja. Sille tasolle ei millään yltänyt tässä turnauksessa.
– Vaisua. Erityisesti omassa päässä oli välillä suurissa ongelmissa ja esimerkiksi ihan peruspuolustaminen oli lepsua. Pitkä kevät ja alkukesä alla Stanley Cup -voiton myötä, mutta sen jälkeen odotukset olivat korkealla. On oikeasti kysyttävä, että mitä Määtästä oikein muovautuu? Oliko tämä turnaus vain yksinkertaisesti pieni ailahdus ja ensi kaudella Penguinsissa nähdään parempaa? Pystyykö Määttä olemaan aidosti johtava puolustaja NHL-tasolla? Se on todella iso kysymys. Ja samalla se kääntyy myös maajoukkueen puolelle. Leijonissa Määtän olisi voinut olettaa olevan johtavia puolustajia jo nyt, mutta ei sitä aidosti ollut.
– Vaikeuksia riitti ja esimerkiksi ylivoimapelissä niinkin yksinkertainen asia kuin syöttäminen meni aivan muuta kuin nappiin. Vatanen oli kuitenkin isossa roolissa erikoistilanteiden saralla, eikä tulosta tullut. Oli aktiivinen, mikä on hänen tyylinsä. Mutta saiko hirveästi mitään aikaiseksi? Ei.
– Pokan kohdalla kysymys on se, että oliko hän pettymys vai onko tuossa yksinkertaisesti hänen tasonsa? Vaikeuksia oli pärjätä NHL-vastustajia vastaan ja ilmoille tuli se, että miksi hän ei ole napannut paikkaa vielä NHL:stä. Kaksinkamppailupelaaminen vaatii edelleen paljon lisää terävyyttä. Kun siellä oli vaikeaa, meni kaikki energia selviytymiseen, eikä pystynyt tuomaan omaa parasta osaamistaan esille, eli ei pystynyt tukemaan hyökkäyksiä kunnolla. Pokan kohdalla tulevat vuodet merkkaavat paljon. Pystyykö kehittämään itseään niin, että pystyy vastaamaan NHL:n haasteisiin? Vai minne on menossa?
– Barkovin kohdalla odotusarvo oli se, että hän olisi paras pelaaja koko joukkueessa. Niin hyvä hän oikeasti on. No ei ollut nyt. Barkovin osalta kysymys on mystinen. Painoiko hänen kohdallaan se, että joutui kantamaan suurta vastuuta puolustamisessa ketjussa, missä laidoilla oli pari ensimmäistä kertaa näin kovissa kinkereissä pyörinyttä nuorta kaveria? Vai mistä nihkeys johtui? Ei kuitenkaan saanut hyökkäyspäässä oikein mitään aikaiseksi, mikä on huolestuttavaa. Barkov on, kyllä, väkevä kahden suunnan sentteri, mutta hänellä on paljon kapasiteettia olla kova pisteiden tekijä. Hoiti kohtuullisesti puolustuspään, mutta siinä kaikki.
– Jokinen tiputettiin kesken turnauksen kolmosketjuun, eikä hänestä Leijonat saanut oikein mitään irti. Jokinen on parhaimmillaan erittäin hyvä ”kakkosketjun pisteiden tekijä”, mutta ei vain päässyt vauhtiin. Nihkeä turnaus ja jäi pettymykseksi. Leijonat olisi ehdottomasti kaivannut tulitukea leveysrintamalta, kun kärkipelaajilla oli vaikeaa.
– Vaihto laidasta keskelle auttoi vähän, mutta ei Lehterä oikein saanut mitään aikaiseksi. Tukkoista. Lehterä on ollut parhaimmillaan erittäin hyvä kansainvälisellä tasolla, mutta ne otteet olivat vain muistoja menneestä. Toki rooli oli aavistuksen verran rajallinen, mutta ei oikein sitäkään pystynyt kantamaan.
– Venäjä-peli oli Donskoilta parempi, mutta missä oli sitä ennen? Todella näkymätön. Hänet vaihdettiin Ruotsi-ottelussa nelosketjuun, kun Teuvo Teräväinen nostettiin kärkiketjujen puolelle. Odotukset olivat korkealla sen jälkeen, kun oli seurannut Donskoin otteita Stanley Cup -finaaleissa. Ei yltänyt millään sille pykälälle. Jäi pörrääjäksi, jolla oli vaikeuksia kaksinkamppailuissa. Vasta Venäjä-pelissä pystyi haastamaan ja luomaan vaikeuksia vastustajalle. Vähän liian myöhään tuli se.
– Korpikoski nimettiin The Hockey Newsin toimesta NHL:n huonommaksi pelaajaksi, mikä vaikutti hauskalta esiotteluiden otteiden jälkeen. Oli niissä kamppailussa välillä oikeasti ihan hyvä, mutta itse World Cupin puolella.. Ei oikein. Venäjä-pelissä vielä parit typerät jäähyt kaiken päälle. On oikeasti vaikeuksissa NHL-paikan tavoittelussa. Peruspelaaminen on lähinnä energistä pörräämistä, missä ei sen suuremmin mitään oikein tapahdu. Eikä tapahtunut nytkään.
Leijonien osalta World Cup -turnaus meni hyvin samalla sävelellä:
Tappio, tappio ja tappio.
Ja leikki ohi.
Jo alkulohkon päätösottelussa Venäjää vastaan oli selvää, ettei Leijonia tulla näkemään jatkossa.
Lopulta kolmen ottelun maaliero 1-9 kertoo paljon.
Pannukakuksihan turnaus meni.
Ketkä sitten olivat suurimpia pettymyksiä ja epäonnistujia?
Selaa näitä liikkumalla ylhäällä galleriassa nuolella oikealle!
