Ässät ja Ilves asettuvat vastakkain säälipleijareissa. Millaiset lähtökohdat ovat, kun paras kolmesta -sarjaa kohti mennään? Selaa pointit liikkumalla tässä galleriassa nuolella oikealle!
– Ässien osalta runkosarjan loppuvaihe oli varsin kaksijakoinen. Se oli vielä vuoden alkuvaiheilla kohtuullisessa vireessä, mutta sitten aivan loppumetereillä vaikeuksia tuli vastaan. Ässät on viimeisten kymmenen ottelun kuntopuntarissa sarjan huonoimpia joukkueita.
– Nyt porilaisryhmän päävalmentajaa Jyrki Ahoa mitataan. Miten hän saa Ässät heräteltyä tulevaan sarjaan? Miten alakulo saadaan päättymään? Esimerkiksi runkosarjan lopulla Ässät hävisi hyvin tylysti IFK:lle, eivätkä otteet ole olleet oikein muutenkaan kovin vakuuttavia. Maalinteko on ollut vaikeaa, puolustuspeli on ollut virheitä täynnä, eikä esimerkiksi Andreas Bernard ole pystynyt venymään aivan kaiken eteen. Huolestuttava suunta, mutta toisaalta runkosarja on runkosarja, pudotuspelit ovat pudotuspelejä. Niin tyhmältä kuin se kuulostaa, on noiden kahden välillä iso ero. Esimerkiksi nyt mennään paras kolmesta sarjaan, missä yllätyksillä on suurempi vaikutus kuin pitkässä paras seitsemästä -sarjassa.
– Ilves taas on aivan toisenlaisessa iskussa. Kymmenen ottelun kuntopuntarissa Ilves on koko sarjan toiseksi paras joukkue heti JYPin jälkeen. Vire siivitti Ilveksen myös pudotuspeleihin, kun se onnitui nousemaan sijalle kymmenen.
– Ilves on ollut raikas, tehokas ja vaikka puolustuspäässä on näkynyt virheitä, on tulikuuma Antti Lehtonen venynyt kiekkojen eteen jatkuvalla syötöllä. Yllättäen tämä on johtanut siihen, että pisteitä on tullut ja Tampereelle on syntynyt suoranaista Ilves-buumia.
– Karri Kivi on ollut ennenkin näiden tilanteiden keskellä. Kaikki muistavat Ässien mestaruuskevään. Osittain voi myös mainita Nuorten Leijonien kullan. Osoituksia buumien luomisista ja osaamisesta on olemassa.
– Toisaalta samalla puheet ovat ehtineet karata hieman puolivälierien puolelle. Tappara-Ilves -sarjaa herkutellaan jo monissa ruokapöydissä. Mutta huomioitavaa on se, ettei Ässien ja Ilveksen välillä ole muuten hurjia eroja muuta kuin se, että missä iskussa he ovat olleet runkosarjan lopulla.
– Ässillä runkosarjan ykköstykin nimi oli hieman yllättävä. Se ei ollut Sportissa viime vuosina hyvin esiintynyt Charles Bertrand, vaan Kärpistä saapunut Simon Suoranta. Varsinkin syksyllä Suoranta oli iso sensaatiotarina Liigassa.
– Ässillä osaaminen on enemmän tasaista. Sillä ei ole niin hurjaa kärkeä rosterissa, vaan enemmänkin työmiehiä. Suoranta on hyvä osoitus tästä, samoin Ville Korhonen. Osaamista jakaantuu Niko Ojamäen, Jarno Kärjen, Matti Kuparisen ja Tommi Paakkolanvaaran myötä useampaan ketjuun. Mutta ketkä sitten ovat tulikuumia säälipleijarivaiheessa? Tehottomuutta kun on ollut ilmoilla.
– Yksi, tai oikeastaan kaksi kysymysmerkkiä ilmenee oletettujen kärkinimien saralta. Ranskalaislaiturin Bertrandin oletettiin olevan ykköstähti, mutta hän on pelannut huonon kauden. Yritystä riittää, mutta mitään ei tapahdu. Bertrandin herääminen olisi iso juttu Ässille. Toinen pointti on puolustuksen johtohahmon Jyri Marttisen poissaolo. Marttinen on tuonut jämäkkyyttä ja johtajuutta porilaisseuran takalinjoille, mutta hän on loukkaantumisen takia sivussa vielä pitkään. Nyt Ässien puolustus on yleisilmeeltään hyvin nuori ja virheherkkä. Kohta, mihin Ilves iskee varmasti kiinni.
– Ilveksellä jako menee toisinpäin. Peräpäässä Ilveksellä on kokeneita kavereita Arto Laatikaisen ja Teemu Aallon myötä, hyökkäyksessä viilettävät taas nuoret taiturit. Toki sielläkin kokemusta tuovat muun muassa Tapio Laakso, Jerry D’Amigo ja Michael Keränen. Toki eivät hekään ole mitään ikäloppuja.
– Vaikka Ilves on ollut taloushuolien keskellä, on se tehnyt hyvää työtä nuorten pelaajien parissa. Otto Koivula, Juho Liuksiala, Olli Vainio ja Eemeli Suomi esimerkkeinä. Ilves on saanut nostettua mainiosti junioritasolla esiintyneitä pelaajia Liigaan ja Kivi on antanut heille isoa roolia. Toki näiden kohdalla kysymysmerkki on se, että miten sitten pudotuspeleissä? Vieläkö riittää raikkautta kovien taistojen keskellä?
– Iso juttu Ilvekselle on se, että Teemu Rautiainen on yltynyt mainioon vireeseen. Rautiainen on lähtökohtaisesti Ilveksen avainlenkkejä. Helmi- ja maaliskuun aikana hän oli merkittävä tekijä siinä, miksi Ilves nousi mukaan pudotuspeleihin.
– Vaikka tuntuma voi olla se, että ”noh, hurmio-Ilveshän tulee ja jyrää Ässien ylitse”, ei loppupeleissä seurojen välillä ole niin suuria eroja. Varsinkin materiaalit menevät hyvin tasan.
– Kumpikaan ei kaadu maalivahteihin ja hyökkäyksissä on tulivoimaa. Molemmilla puolustus on isoin kysymysmerkki.
– Tästä päästään aina niin ihanaan pudotuspeliteemaan: pienet erot. Niin kliseiseltä kuulostava tokaisu, joka monesti kuitenkin pitää paikkansa. Rakentuuko pieni ero Ilveksen hurmiosta? Vai pystyykö Jyrki Ahon Ässät pistämään kapuloita rattaisiin ja lopettamaan puheet Tampereen paikallisesta puolivälierissä? Sinne Ilveksen on turha vielä haikailla. Ei se kuitenkaan ole niin hyvä joukkue, että se pystyisi tuosta noin vain popsimaan yhdet hitsarit poskeensa.
Liigassa pudotuspelit lähtevät käyntiin keskiviikkona, kun ensi alkuun ohjelmassa on vanha kunnon säälipleijarikierros.
Siinä kohtaavat:
Ässät-Ilves
Kärpät-HIFK
Ässien ja Ilveksen sarjaan lähdetään hyvin erilaisista lähtökohdista. Toinen on mainiossa vireessä ja toinen on taapertanut tuoreeltaan.
Mitä sitten tulevalta ”paras kolmesta” -sarjalta voi odottaa?
Selaa viisi pointtia tähän liittyen liikkumalla ylhäällä galleriassa nuolella oikealle!
